🦋Perhosia🦋

Heippa taas te kaikki jotka jaksatte lukea mun ei niin aktiivista blogia! 

Mites teillä menee? 

Nyt musta jotenkin tuntu siltä että olis hyvä hetki vähän kirjottaa ja purkaa ehkä jollain tasolla ajatuksiakin tänne.

        Alotetaan nyt vaikka siitä että mitä nykyään teen elämälläni. Jos ootte lukenu aiemin mun blogia ja mun edellisen tekstin niin on siitä muuttunu tilanne jonkin verran mutta ei paljoa eli siis oon vaihtanut työpaikkaa ja teen nykyään siivous hommia. Tunteja mulla ei oo paljoa mutta sen verran että pystyn itteni ja kiran elättään suht koht hyvin, toki sitä rahaa sais tulla enemmänkin, mutta yritän koko ajan ettiä vakituista, täystuntista ja oikeesti mukavaa duunipaikkaa. En sano ettei tää duuni ois kivaa mutta väsyn tässä tosi helposti, nii henkisesti ku fyysisesti vaikkei mulla mikään maailman surkein kunto ookkaan.

Vaikken oo tehny kovin kauaa tätä työtä (pari kk?) Mulla oli kuitenkin työhöntulo tarkastus niinkun yleensäkkin. Kävin siellä ja ne anto mulle sitten lähetteen silmäasemalle, fysioterapeutille ja sain myös uuden ajan tälle kyseiselle hoitajalle. 

Silmäasemalta tarttu sitten mukaan lasit jotka siis saan noin viikon sisällä (kaukonäkö huono). Fysioterapeutilla kävin tänään mun ranteen, selän ja niska/hartiaseudun takia ja sain sieltä hyviä vinkkejä ja kunnon jumppa ohjelman ja ohjeet kuinka vahvistan mun rannetta ja vähennän sen rasitusta. Sen jälkeen menin juttelemaan hoitajalle tunniks ja tehtiin mulle sellanen joku testi mis ympyröin vastauksii mun uneen liittyen ja nyt alotan 2 viikon ajan seuraamaan mun unta ja merkkaamaan että miten nukun,millonherään,monesti yöl herään ymsyms... Ja sit meen taas rupattelemaan uudestaan mun tuloksista ja muusta.

Tänään oli kyllä jollain tapaa tosi rentouttavaa olla siellä juttelemassa vaikka se olikin aika rankkaa.

Tajusin myös tässä jotain kun tätä tekstiä aloin kirjottaan ja kelaamaan kaikkia ajatuksia mun päässä.. oon jollaintapaa onnistunu itelleni kasvattaan sellasen kuoren etten näytä mun kaikkia tunteita (surua, pettymystä, stressiä) kaikille/kellekkään. Yritän aina pysyy hirveen vahvana ja miettiä että ei nää mun huolet mitään oo verrattuna siihen ja tähän ja tohon, mutta ei en osaa ymmrätää sitä että ihmiset on erilaisia, mun huolet on mun huolia ei kenenkään muun en saa verrata niitä keskenään tai miettiä että tolla pekalla on nyt suurempi huoli/suru/vitutus kun mulla. 

Onneks tajusin tän nyt ja ns. Pystyn sen toteamaan 'ääneen'.

 

    Muuten en oo mitään ihmeellistä tehny, oon  ollu viikonloppusin mun poikaystävän kans paljon ja me ollaan tehty vähän sitä sun tätä. Kävin myös parin kaverin kanssa yks viikonloppu vähän istuskelemassa iltaa keskustassa tavallaan niinkun mun synttäreiden kunniaks ja noh myös koska ei ollu hetkeen nähny. 

Mulla on siis 22 päivä synttärit ja täytän 20 jeejee! Viimenen ikä mitä oottaa kun saa ostaa kunnon viinaksia! Sitten alkaakin jo tulla ikäkriisi...

No ei nyt, mutta melkein.

Ainiin ja tärkee meinas unohtua käytiin siis äitin kanssa ottamassa 'äiti tytär tatuointi' , sattu ihan pirusti mutta oli se sen arvosta.

Kuvista näätte minkälainen siit leimasta tuli.

 Ei mulla tälläkertaa tainnu oikeen muuta ollakkaan joten heipparallaa ja kiitos kun luit, mutta muistakaa kaikki tää....

Ystävät on kultaa 🖤